Pikku Punkkarin romurinkka
Sinitukkainen Pikku Punkkari ilmoittaa karjuen, mitä hän vanhempiensa erotessa pelkää.
Tahdoin luoda hahmon, jonka voi heittää tiukkoihin tilanteisiin. Punkkari hoitelee homman kuin homman omalla tyylillään. Halusin antaa vanhempien eron kokeneille lapsille sanat ja kovan äänen.
Kaikenlaisia turhia arvolatauksia halusimme välttää, siksi hahmo ei ole tyttö eikä poika vaan punkkari, eikä ero ole avioero vaan mikä tahansa ero, joita me jokainen koemme enemmän tai vähemmän henkilökohtaisesti, yhden tai useamman kerran. Eroamista ei myöskään demonisoida, se esitetään pikemminkin tapahtumana, joka tekee elämästä hetkeksi yhtä hässäkkää, mutta kun perhe on muuttanut muotoaan, onni palautuu.
Sakari Kannoston kuvamaailma keventää tunnelmaa
Se vapauttaa lapsen erosurujen lisäksi myös prinsessa- ja prinssivankiloistaan. ”Punkkari on hahmona mielenkiintoinen, voimakas ja herkkä samaan aikaan. Halusin kuvituksessa korostaa Punkkarin omaehtoista olemusta” Kannosto sanoo. Kirjasta tehtiin kuvakirja, mutta sitä voivat lukea kaikenikäiset. Etuna vanhemman lukiessa tarinaa lapselle on toki se, että tulee samalla sanottua vaikeatkin asiat ääneen – sellaiset, jotka voisivat vahingossa jäädä sanomatta.
Tarina kiteytettynä
Pikku Punkkarin mielestä hänen vanhempiensa ero on maailman surullisin juttu. Onneksi hänellä on ystävänään karvainen lehmä, joka heivaa Pikku Punkkarin huolirinkan hevonkuuseen. Punkkari karjuu murheensa mäsäksi ja leikkaa äidillekin irokeesin, koska niin voi tehdä.
Kuvittaja Sakari Kannosto on kuvanveistäjä ja kuvataiteen lehtori.
Kuva: Veikko Somerpuro
Uu La La 